6.1.17

Kesken jäänyt purkaus supermarketin hyllyjen välissä

Katson meemikuvaa. Kuka ajattelee noin abstraktisti? Ihminen vai tämä väline? Hegel parka.

Tämänhetkistä alavirettäni sävyttää tai syventää tunne, että ajatteluni tila on kaventunut. En ole noussut ajoissa vastustamaan tätä kaventumista, kurtistumista, käpristymistä, jossa maailma abstrahoituu irvikuvakseen ja reflektio korvautuu reflekseillä, luonne identiteetillä. Jokainen joka kirjoittaa, näkee ajatustensa vaatiman tilan lukijassa ja luottaa tähän, toiseen itseen. Ja minua hirvittää, kun löydän itseni ajattelemasta, etten enää luota – ja että olen ehkä itsekin yhä kauempana luotettavasta lukijasta…

3 kommenttia:

tommi kirjoitti...

Näen sinut ja muutamat muutkin hesalaistuttavani jokseenkin täydellisinä olentoina, jotka kuitenkin haluavat kovasti murjoa itsensä kaikenlaisiin typeriin ja epäesteettisiin muotteihin. Siksi hurraan pettymyksillenne. Pidän epäonnistumisianne osoituksena siitä, että terveet aivonne kykynevät (ainakin vielä) vastustamaan hulluutta.

Timo kirjoitti...

Millaisia muot(t)eja mietit?

tommi kirjoitti...

Olen jättänyt netissä keskustelun. Edellinen kommenttini sopinee jonkinlaiseksi kryptiseksi lopputöräykseksi. Ainoana tulkintaohjeena, että sen oli tarkoitus olla sävyltään rohkaiseva.