30.10.13

demaalari



flaneeraa, keräilee vaikutelmia:

auringon valtiosääntöuudistus
sumea utujärjestö, palkansaaja 
mustalla sametilla: kultakellon
välähdys salama kuin salalama
salmiakkisuu, alastomat mallit
ansaajanansiosi donnainen on

oleva, suuri

Steampunk



Hitaasti pyörii kuilun pohjalla 
hammasratas kuin koiran kita

anoo luitani murskattavikseen




Kuilun pohjalla pyörii hitaasti
murskatakseen, vartoo luitani

murskatakseen hellästi, pyörii
murskatakseen kerjää luutaan

kuilun pohjalla; aika on kohta
maani pinnalla, kohtalon aika

on terästä ja kellonpunnuksia;
kuilun pohjalla on kohta, joka

kuin vuoristo puristuu yhteen
odottaa luitani murskattaviksi

28.10.13

Haikuolo

Viileä nenä
oksien tapa olla
aikansa kuva

Haikuvaaja

Loka-ahava
silmäni laskeutuvat
poskiluun luoliin

Haikutina

Samettityyny
kulmakaaren takana
kuulasiainen

Haikurikka

Musta syystyyli
silmäni kipuavat
otsaluun suojiin

Haikupari

Näköpiirini
sumussa kutistunut
muutamaan sanaan


Perspektiivini
lyheni hämärässä:
kolme säettä

27.10.13

Katkokset


loisivat julkaistuina odotuksia;
vastuun, jota ne vasta pohtivat 

saattavat sinut epätietoisuuden
tilaan; fiktiivinen hahmo tekee
mietteliään eleen tarina paluun
oliot kätkeytyvät jälleen sorina
palaa kahvilaan maailma valuu
espresso: keittimestä posliiniin
fiktiivinen hahmo joka voi olla
se sama tai toinen tekee jonkin

Tutkistele tunnelmaa, tunnetko
epämukavan siirtymän? Jos et,
hahmo on sama. Jos tunnet, ei

toisen eleen luhistuu painonsa
alle

15.10.13

Altaat

Harkitsen akvaarioista luopumista. Ne ovat tällä hetkellä tyhjillään. Eksoottiset miniatyyrijärvet ovat pitkään olleet erottamaton osa identiteettiäni, mielenmaiseman palanen, joka seurasi minua kaupunkiin. Turpeenkarvainen vesi, kivet, kannot (harmittelin pitkään, että sahasin isosta juurakosta pois isomman palan kuin olisi tarvinnut) ja kaikki, esimuotoni hallittava elinympäristö; ja minä, lähes uimataidoton veden olento. Ne ovat luoneet elämääni järjestystä. Miksei niin voisi olla yhäkin? Pienemmän voisin kyllä siirtää sivuun…

14.10.13

koetin


vakautua mutta minua liikutti
tarina venäläisestä kapteenista
joka oli alkujaan suomalainen,
lukijanov, mikä olikaan tämän
hurskaan merikarhun tehtävä:
etsiä karu ja elinkelvoton saari
minä liikutuin siitä, miten hän
liikuttui; ja minä olen edelleen
liikuttunut siitä, miten hän on
liikuttunut hankkeesta, lujasta
koruttomasta rannikosta, jolle
samassa pystytetään vankileiri
sillä luostareita enää perusteta

13.10.13

jatkelma


suloinen ase, ja tarkoituksensa
mukainen, paha, päämääränsä
mukainen, paha olla eri mieltä
helppo samaa mieltä. Mikä on
elämän tarkoituksen mukaista

11.10.13

Lasit

Olen pitkään ihmetellyt sitä, miksi lähipiiriini on valikoitunut naisia, jotka käyttävät silmälaseja, ja miehiä, jotka eivät käytä. Poikkeuksia on, mutta tältä näyttää, ja spekulaatiot laukkaavat jo kaukana, villeinä.

10.10.13

Taas on patetian aika


Se voisi olla minun osani niin
kuin minä voisin olla osa sitä:

minä voisin olla tiedeyhteisön
osa, jos se vastaisi ihanteitaan;

niin ylpeä minä olen niin arka
niin epäluuloinen niin kirjava:

Levoton mies jolle rakkaus on 
liian pyhä näytelmän aiheeksi.

2.10.13

Pimeää edeltäneet fragmentit



se
on uhri, joka pelkää väkivaltaa
urhea se, joka ei. Tuo raakalaki


minulla on sanottavaa itselleni


luopuvat 

kuvitelmasta että maailma on
hauska. Farssin pitää olla aika 
yksinkertainen, jotta se pysyy 
farssina. Aika ei ole. Ja farssin 
pitää olla aika yksinkertainen, 
jotta se pysyy farssina. Aika ei 
ole, toistan vielä: Farssin pitää 
olla aika yksinkertainen. Jotta 
se pysyy farssina. Aikaa ei ole;
ei edes tragediaan jos sitä olisi
ja se olisi yksinkertainen aika,
se pysyisi farssina. Aika ei ole,
farssia ei tule. Pitää olla yksin:

kuljen taaksepäin katson unta
ei sen tarvitse olla aikaa, se on

pehmeä vaihtoehto avioliitolle



kuka minkäkin älytikkuleikin; 
esitelmiä hajamielisiltä aloilta;
eri aloilla, hajanaisten ympäri:
kaipaan sitä mikä ei hajonnut



voit aina antaa
erilaisen sointukierron virittää
erilaisen tuntemuksen toisessa
laulussa käytetään toisenlaista;
yhdessä yleensä yhdenlaista, ja
musiikki vangitsee tonaaliseen
vankilaansa sulkee pois hetken
mahdollisuudet… Avauduitko
jo, on parempi sulkeutua, puit 
ylävartalosi alle ilmilaskoksesi
liutumen lautumia karjasuojia
alavartalosi ylle kuosia kuituja
kostean kangasmaan laskuojia

Kymmenen todellista ihmistä: 



1.10.13

Kansanlaulusta




Tuuli se taivutti koivunlarvan;

----

Nyt

mua vierähän linnasta linnaan

on runoilijan tunnuskokemus;
tuulen taivuttama tunnuslause 
tunnustus. Helppoa olisi paeta
tunnustaa ja vaivatta vapautua
kirjoittamalla tiilenpäihin kun
jokaikisestä aukeaa salaluukku
uuteen selliin, pakenisin, S.J.L
mitä aion tehdä naapurisellissä
joka ei ole naapurin, jota ei ole
älä naura olisin vapaamielinen
ellei vapautusyritys tarkoittaisi
kummitusjunaista kiertoajelua
mielen toisinnoissa kytketyissä
kaksissa kahlehissa, kätketyissä
vankiluolissa kantaen kahlehia
----

likaisena, nöyryytettynä sallin
metaforien liimautua toisiinsa: