Liikkumaatila

Jos vapaus on oliolle ominaisessa liikkeessä.

Jos vapaus on ololle ominaisessa liikkeessä.

Jospa vapaus onkin olennolle ominaisessa liikkeessä.

En ole koskaan tehnyt systemaattista tutkimusta. Olen vain lukenut kirjoja ja ajatellut, järjestellyt toimitettavia romahteleviin pinoihin. Olen varasto. Asuntoni on varasto. Kulttuuri on ideoiden inventoimaton varasto.

Eikä pääoma välitä itseymmärryksestä. Jos se välittäisi, palvelisin auliisti.

Läheisyys lupaa kysymättä. Tarjoaako mikään inhimillinen rakkaus itsetuntemusta. Lupaa vain. Vietelmä.

Ja minä koetan olla ylevä ja nöyränylpeä ja vakaasti lumouksessa.  Miten olen kummempi kuin eläin, joka haltioituu liikkeestään. Ikääntyvänäkö. Näkymättömänä ikänäkö, maailman tapana kieltää itsensä.

Ääninäkö. Tammikuulo, helmikuulo, maaliskuulo…

Valo, katseet ja äänet liikuttavat minua.

luonnollinen nähtävä teennäisesti

kun tartun oikealla vasempan nilkkaani, oikea polvi maassa, oikea nilkka istuimena, ja raavin vasemmalla niskaani, mietin formalismeja

kun oikea ranteeni lepää vasemman polveni päällä ja nojaan ylitaipuvaan vasempaani, ajattelen maalaustaidetta

Jyväskyläläisiä 2

Jos keskustelen, näyttää siltä, että pyrin määrittelemään keskustelun. Jos tunnustan, näyttää siltä, että pyrin vilpittömyyteen. Olisi röyhkeää pyrkiä; toivon, että jotain näkyy läpi.

Alan hävetä sitä, että olen surullinen. Tällainen ei ole hyvä tila, mutta hyväksyttävät tilat etääntyvät. Kasvosi hämärtyvät. Käykö minulle vuorostani niin, että lohdun alue rajautuu maailmasta pois? Ihmisarmo, siis armoilla olo.

Jyväskyläläisiä kysymyksiä (mielialanlaskiainen)

Tuijotan kaukaisuuteen ja sijoitan sinut sinne. Jos katseeni pysähtyy sinuun, mikä sen pysäyttää? Mihin lajityyppiin kuulun? Onko tieteessä sijaa romanttiselle ironialle?

Katsomme toistemme läpi, totuutta, muka.

Taidetta näytteillä II